SYDÄNHIRVIÖ
2025
Ei voi välttyä ajatukselta, että aiemmissa teoksissaan Mikkonen harjoitteli tai lähentyi sitä todellista tarinaa, joka hänen sisällään on elänyt, jonka läpi hän on elänyt. Ja hyvä niin, sillä Sydänhirviö tuntuu pistävän todelta. Vertaistukeakin teoksesta voisi hakea ja saada. [–] Kehollinen ääritila ja uuden elämän odotus myllertävät myös mielen sedimentteihin levälleen hautautuneita aarteita ja kauhuja, jotka asettuvat uusiin asentoihin.
Taika Dahlbom (5/2025) / Helsingin Sanomat (maksumuuri)
Mikkosen romaani on monikerroksinen ja syvä. Ihmisen mieli on kumma ja outo, ja Mikkonen osaa tämän sanoittaa. [—] Muistijäljeksi romaanista jää, että syyllisyydestä voi päästä irti ja uusia alkuja voi alkaa. Ja lohdullisesti myös: menetetyt läheiset ovat meissä aina.
Anu Vehviläinen (4/2025) / Savon Sanomat
Sydänhirviö etenee epäkronologisesti, spiraalimaisena assosiaatioketjuna, toisin sanoen ovelasti jäljitellen ihmisen muistamisprosessia. [–] Romaanin ehkä mieleenpainuvimmassa kohdassa tuodaan esiin teoria universaaleista alkusanoista ja yritetään kuvailla niiden avulla rakkautta ja surua. Kaikki on konkreettisessa ja metaforisessa sydämessä eli ihmisen psykofyysisessä ytimessä.
Artemis Kelosaari (5/2025) / Suomen Kuvalehti
”Minna Mikkosen syvällinen, surumielinen, vähän pelottava ja meditatiivinenkin teos resonoi monen sydämessä.”
Heidi Lakkala (68/2025) / Kaleva
”Muoto ja sisältö nivoutuvat omaleimaiseksi, kaunokirjallisesti kunnianhimoiseksi kokonaisuudeksi.”
Maija Norvasto (nro 2/2025) / Lumooja
Mikkosen teos on riisuva, alaston kuin keväinen puu vailla silmuja, vaikka on jo lämmin. Metaforinen ja symbolinen ote muovaavat karusta tarinasta ihmisenkokoisen helmen, joka heijastaa valoisan varjon.
Risto Kormilainen (4/2025) / Kainuun Sanomat (maksumuuri)
Amelian luut
2022
”Kaksi aikatasoa linkittyvät toisiinsa lukuisilla hienovaraisesti istut etuilla ja yllättäviä ilmenemismuotoja ottavilla motiiveilla, kuten mustilla laatikoilla ja metallinpalasella. Lopputuloksena on väljä tila, jossa pysähtyä pohtimaan kaipuuta, katoamisen metafysiikkaa ja muita vaikeasti hahmottuvia tunteita.
Saattaa aiheuttaa huimausta.”
Emma Hirvisalo / Nuori Voima (2/2022)
”Mikkosen toinen romaani on mielenkiintoinen sekoitus dystopiaa ja historiallista romaania, jonka kruunaa herkkä, lyyrinen kieli. Romaani ei sorru selittämään itseään, vaan tarjoilee oivalluksia pieninä vihjeinä ja yksityiskohtina. Monialaisuus sekä kirjailijan kyky olla selittämättä liikaa tekevät kokonaisuudesta voimakkaan.”
Marissa Mehr / Turun Sanomat (maksumuuri)
”Mikkonen luo ihmiskohtaloita ja tunnelmia, jotka syvästi inhimillisinä koskettavat ja jäävät elämään lukijan mieleen.”
Heidi Lakkala / Kaleva (maksumuuri)
”Monitahoinen kerronta koostaa teoksen ehjäksi kokonaisuudeksi, jota yhdistää kauniiden, tarkoin harkittujen lauserakenteiden takaa löytyvä yksinäisyyden tematiikka: jokainen henkilö omassa ajassaan ja omassa ympäristössään on yksin ja taistelee olemassaolostaan. Mikkosen teoksen vahvuus on ehdottomasti kerronnan monipuolisuudessa, lauserakenteissa ja teemojen luonnissa.”
Eira Huusko-Kukkonen / Kulttuurimedia Kuiske
Oululaiskirjailija Minna Mikkonen tarttui maailmanympäryslennollaan kadonneen Amelia Earhartin mysteeriin – ”Jäin miettimään, halusiko hän ehkä jäädä viimeiselle matkalleen”
Haastattelu Kalevassa (maksumuuri)
kIVENKERÄÄJÄT
2015
”Mikkonen onnistuu käsittelemään surua kuulaasti ja herkkävireisesti. Teos on ihailtavan eheä ja symmetrinen. Esikoisteokseksi Kivenkerääjät on monitasoinen, aistikas ja haikean kaunis elämys.”
Marissa Mehr / Kiiltomato
”Kalanpoikaseksi itsensä kuvittelevan Veinin muistoissa Meri on sekä läsnä että poissa; läheisyys vaihtuu haavoittavaan yksinäisyyteen, itsepintainen toivo syvään murheeseen. Tämän tunneaaltoilun kuvaajana Mikkonen on herkimmillään.”
Satu Koskimies / Helsingin Sanomat
”Eläytyminen lapsen maailmaan on kiitettävän herkkää ja siihen kuuluvaa maagisuutta kuvataan hyvin. Kaikkiaan teksti on poikkeuksellisen sujuvaa ja miellyttävää luettavaa, persoonallista, mutta selkeää. Tyylittely ei ole itsetarkoitus, vaan se palvelee sisältöä.”
Emilia Kukkala / Kansan Uutiset
MINNA MIKKONEN 