MINNA MIKKONEN

2022

”Kaksi aikatasoa linkittyvät toisiinsa lukuisilla hienovaraisesti istut etuilla ja yllättäviä ilmenemismuotoja ottavilla motiiveilla, kuten mustilla laatikoilla ja metallinpalasella. Lopputuloksena on väljä tila, jossa pysähtyä pohtimaan kaipuuta, katoamisen metafysiikkaa ja muita vaikeasti hahmottuvia tunteita.
Saattaa aiheuttaa huimausta.”

Emma Hirvisalo / Nuori Voima (2/2022)

”Mikkosen toinen romaani on mielenkiintoinen sekoitus dystopiaa ja historiallista romaania, jonka kruunaa herkkä, lyyrinen kieli. Romaani ei sorru selittämään itseään, vaan tarjoilee oivalluksia pieninä vihjeinä ja yksityiskohtina. Monialaisuus sekä kirjailijan kyky olla selittämättä liikaa tekevät kokonaisuudesta voimakkaan.”

Marissa Mehr / Turun Sanomat (maksumuuri)

”Mikkonen luo ihmiskohtaloita ja tunnelmia, jotka syvästi inhimillisinä koskettavat ja jäävät elämään lukijan mieleen.”

Heidi Lakkala / Kaleva (maksumuuri)

”Monitahoinen kerronta koostaa teoksen ehjäksi kokonaisuudeksi, jota yhdistää kauniiden, tarkoin harkittujen lauserakenteiden takaa löytyvä yksinäisyyden tematiikka: jokainen henkilö omassa ajassaan ja omassa ympäristössään on yksin ja taistelee olemassaolostaan. Mikkosen teoksen vahvuus on ehdottomasti kerronnan monipuolisuudessa, lauserakenteissa ja teemojen luonnissa.”

Eira Huusko-Kukkonen / Kulttuurimedia Kuiske

Ou­lu­lais­kir­jai­li­ja Minna Mik­ko­nen tarttui maail­ma­nym­pä­rys­len­nol­laan ka­don­neen Amelia Ear­har­tin mys­tee­riin – ”Jäin miet­ti­mään, ha­lu­si­ko hän ehkä jäädä vii­mei­sel­le mat­kal­leen” 

Haastattelu Kalevassa (maksumuuri)